Generic selectors

Exact matches only

Search in title

Search in content

Post Type Selectors

Opi, kuinka laihtua nopeasti ja oikein luopumatta herkullisesta ruoasta. Kirjassa Helppo ja Oikea Tapa Laihtua löydät kaiken tarvittavan tietoa laihtumiseen, reseptejä ja suosituksia elämänlaatusi parantamiseksi parempaan suuntaan.

Helppo ja Oikea Tapa Laihtua

Kirjailijan tunnustus, joka on käynyt läpi helvetin yrittäessään laihtua ja lopulta löytänyt ratkaisun. Tämä pieni kirja koostuu kahdesta osasta: ensimmäisessä osassa kirjailija kertoo omasta ”polustaan” ja ”kompastuskivistään” yrittäessään laihtua, ja toisessa osassa hän paljastaa yksinkertaisen ja oikean laihtumismenetelmän olemuksen ilman nälkää, kuolemista kuntosalilla tai minkäänlaisten lääkkeiden käyttöä. Pakollista luettavaa kaikille, jotka haluavat saada itsensä kuntoon tulevaa kesää varten tai yksinkertaisesti terveydestään huolehtiville ihmisille. Kirjailija ei ole vastuussa esitetystä tiedosta. Saattaa olla lääketieteellisiä vasta-aiheita, ja asiantuntijan kuuleminen on tarpeen.

Johdanto

Ensinnäkin, jotta emme aiheuta paniikkia ja pelkoa, rauhoittelen teitä: teidän ei tarvitse nälkiintyä tai juoda pelkkää kefiriä 🙂

Toiseksi, sinun ei tarvitse laskea kaloreita, se on järjetöntä kaikissa laihdutusohjelmissa. Itse asiassa, suosittelen teitä varustautumaan voileivillä, joissa on makkaraa, ja teellä, ainakin tämän pienen, mutta hyödyllisen kirjan lukemisen ajaksi.

En vaadi teiltä mitään, kerron vain, miksi ette voi laihtua millään tavalla ja kerron, kuinka saatte itsenne kuntoon ilman kipua ja kärsimystä.

Kirja on kirjoitettu mahdollisimman kattavan ASKEL ASKELEELTA -oppaan tyyliin (kirjan toinen osa), eikä teillä pitäisi olla kysyttävää sen lukemisen jälkeen. Siinä on vain toimenpiteitä, joita tulee noudattaa, ja tulos ei vie kauan aikaa.

Seuraavassa luvussa kerron hieman omasta matkastani terveelliseen kehoon, ehkä joku teistä tunnistaa itsensä siitä.

Luku 1. Hieman entisistä onnistumisistani (ei) erilaisissa ruokavalioissa ja laihdutusohjelmissa

Kun katsomme itseämme peilistä, mielessämme on vain yksi ajatus: mikä komistus! 🙂 Vaikka komistus painaa todellisuudessa 93 kiloa ja on 170 cm pitkä. On vaikea arvioida itseään objektiivisesti: niin kuin muut näkevät sinut. Selkeä näkemys itsestään on itse asiassa yksi tärkeimmistä toiminnan motivaattoreista.

”Normaalina” hyvän näköiseksi katsotaan paino seuraavasti: pituus senttimetreinä miinus sata miehille ja pituus miinus 110 naisille. Omassa tapauksessani se on 170-100 = 70 kg. Tämä on tavallinen paino. Toki, jos nostelet käsipainoja, lihasmassan takia paino voi vaihdella. Mutta emme puhu tässä lihasmassasta, vaan ylimääräisen painon pudottamisesta.

Tajusin, että oli aika laittaa itseni kuntoon yllättäen, kun näin itseni peilistä tavallisesta poiketen sivusilmällä 🙂 Päätin ”ryhtyä urheilemaan” ja ”aloittaa ruokavalion”.

Sanottu – tehty!

Seuraavaksi kerron, mitä EI PIDÄ tehdä.

Epätoivoiset tiedonhaut siitä, miten laihtua, minkälaista urheilua harrastaa ja niin edelleen, alkoivat.

Ensimmäiset ”räpylät”

Lyhyen pohdinnan ja etsinnän jälkeen päätin, että päivittäinen polkupyörällä ajaminen ja internetissä mainostettu ”pirstaleinen ruokavalio” olivat minulle optimaalisin vaihtoehto. ”Pirstaleinen ruokavalio” tarkoittaa, että syöt vähän, mutta usein koko päivän ajan. Väitetysti tämä kiihdyttää aineenvaihduntaa ja rasva ikään kuin palaa itsestään. Vasta nyt ymmärrän, kuinka todella tuhosin haimani tällä ”pirstaleisella ruokavaliolla” – älä missään tapauksessa toista sitä.

Lopputuloksena pudotin noin viisi kiloa muutamassa kuukaudessa, ja painoni pysähtyi. Lohduttomat ajatukset siitä, että minun täytyy pyörittää polkimia koko elämäni ajan ylläpitääkseni ”normaalia” painoa, saivat minut masentumaan. Epäilys hiipi mieleeni, että jotain oli sittenkin pielessä, ja päätin lopettaa tällaisen ”ruokavalion” ja etsiä jotain tehokkaampaa. Paino palautui muuten välittömästi.

Toiset ”räpylät”

Kulutettuani jonkin aikaa etsiessäni uutta ”laadukasta laihdutusruokavaliota” törmäsin YouTubessa erääseen New Yorkilaiseen valmentajaan. Hän näytti hyvältä, puhui itsevarmasti ja sujuvasti niin, että ostin hänen kirjansa. Luettuani sen en löytänyt oikeastaan mitään uutta, mitä hän ei olisi kertonut YouTubessa. Ja luettuani videoidensa kommentteja muiden ”asiakkaiden” menestyksestä, vakuutin itseni hänen menetelmiensä tehokkuudesta ja päätin, että ”tämä on se, mitä etsin”. Tämän jälkeen ryhdyin noudattamaan New Yorkilaisen valmentajan ohjeita. Puhelimeeni asennettiin FatSecret-sovellus (kaloreiden laskemista varten, tietenkin) ja harjoituksiin lisättiin voimaharjoittelua käsipainoilla ja muilla välineillä kuntosalilla. Myös harjoituspäiväkirjan pitäminen oli pakollista 🙂

Ja keittiössä alkoivat tanssit vaakojen kanssa, tietty määrä pastaa tai terveellistä kaurapuuroa (haha), jotta kalorit ja hiilihydraatit eivät ylittäisi normia, tietty määrä broilerin rintafilettä, jotta ei liioiteltaisi proteiinien kanssa, ja niin vähän rasvaa kuin mahdollista, koska rasva on pahasta! Ja niin edelleen.

Puolen vuoden aikana laihduin noin kymmenen kiloa. Joku voisi sanoa: hienoa, eikö niin! No joo. Mutta oli vain pari hankaluutta: ensinnäkin, siihen aikaan tein 12 tunnin fyysistä työtä päivässä, ja työn jälkeen minun piti vielä raahautua salille ja antaa kaikkeni siellä, ja toiseksi: minulla oli jatkuvasti nälkä.

Tuloksena: jatkuva aliravitsemus – päivittäisen kalorimäärän vähenemisen vuoksi ajan myötä (ohjelman mukaan, tietenkin), fyysinen uupumus ja nälkä muuttivat minut hermostuneeksi ja stressaantuneeksi ihmiseksi. No, ainakin 70 kiloa. Eikö sitä haluttu?

 Tällaisessa rytmissä jaksoin puoli vuotta. Sen jälkeen romahdus ja siirtyminen kaikkiin koviin asioihin: pizza, suklaa, alkoholi ja muut elämän ilot 🙂

Palasin jälleen noin 78 kiloon asti.

Kolmannet ”räpylät”

Koska en todellakaan halunnut alkaa laskea kaloreita uudelleen ja viettää aikaa kuntosalilla, yritin löytää jotain periaatteellisesti uutta 🙂

Taas YouTube, ja nyt minulle kerrottiin, että jos vain paastoa muutaman päivän putkeen, voi laihtua helposti ja nopeasti! Ja tietenkin paljon innostuneita kommentteja…

Tällä ”dieetillä” sai vain juoda vettä ja ”napostella” luulientä.

No, otan auton avaimet, menen torille ostamaan luita, ja matkalla pysähdyn apteekissa ostamaan glukometrin: minun suunnitelmiini ei kuulunut joutua koomaan matalan verensokerin vuoksi 🙂

Ensimmäinen paastopäivä sujui suhteellisen normaalisti, join vettä sitruunalla, ja kaikki oli melko hyvin. Silloin kirjasin tietoja, kuten paino, olotila ja muut huomiot itsestäni. Sinä yönä näin unta suklaakakusta 🙂

Toisena päivänä keitin jo luulientä täysillä, ja sillä hetkellä se oli elämäni paras ja maukkain liemi. Tosin en kirjoita siitä, mitä sen jälkeen tapahtui suolistolleni ja seikkailuistani WC:ssä. Kuuma liemi tyydytti nälän vain hetkeksi, mutta se riitti, etten kiipeillyt seinille nälkäisenä. Paino putosi puolitoista kiloa, ja verensokeri laski 4:ään.

Toiselta paastopäivältä kolmannelle nukuin hyvin levottomasti. Kolmantena päivänä minulla oli voimakkaita päänsärkyjä, ja verensokerimittaus näytti 2,7 mmol/l. En jatkanut kokeilua ja syömällä normaalia ruokaa, tunsin oloni paremmaksi.

Kolmen päivän aikana laihduin noin kaksi kiloa, mutta epäilen, että se oli vain kehon ylimääräistä nestettä.

Tällaisten itsekokeilujen jälkeen päätin selvittää, miten ihonalainen ja viskeraalinen (se, joka on sisällä ja ympäröi sisäelimiä) rasva syntyy kehossamme, ja onnistuin siinä. Kävi ilmi, että kaikki mitä tein laihtumisen eteen, ei ollut mitään järkeä, koska keho ei osaa laskea kaloreita, eikä ”paloiteltu ravitsemus” nopeuta aineenvaihduntaa, vaan päinvastoin hidastaa sitä ja vain provosoi haimaa tuottamaan jatkuvasti insuliinihormonia, mikä pahensi lihavuutta ja nälkää.

Luku 2. Lihavuuden ongelman ydin

Kuinka monta kertaa päivässä syöt? Kaksi? Kolme? Entä jos sanon, että oikeasti syöt viisi-kuusi kertaa päivässä? Luultavasti väittäisit, että sanani ovat jonkinlaista hölynpölyä. No, lasketaanpa: aamiainen – kerta. Tulit töihin, joit makean teen tai kahvin keksin kanssa – kaksi. Lounas – kolme. Matkalla töistä kävit kahvilassa, söit pullan tai napostelit sipsejä tai kebabia – neljä. Illallinen kotona – viisi. Yöllinen vartio jääkaapilla – kuusi.

Päässämme on tiukasti ajatus, että syömme kolme kertaa päivässä: aamiainen, lounas ja illallinen. Kaikki muut välipalat – ne eivät ole ruokaa. Sinulle ne eivät ehkä ole ruokaa, mutta haimallesi ne ovat varmasti ruokaa, ja joka kerta, kun syöt jotain, olipa kyseessä yksi keksi tai jopa pähkinä, elimistölle annetaan selvä ohje sulattaa se ja ruokkia sillä kehomme soluja.

Ja mitä minä jauhan haimasta? No, se, että haima on suoraan mukana insuliinihormonin tuotannossa. Se tuotetaan haiman rauhasella aterian jälkeen. Insuliinia tarvitaan lyhyesti ja karkeasti kahdessa tapauksessa – kun sen pitoisuus veressä nousee, kehomme solut ”ymmärtävät”, että on aika syödä, tässä se toimii ”avaimena” solulle ruokkimaan sitä, ja toisessa tapauksessa, poistamaan ylimääräinen sokeri verestä solujen ”ruokkimisen” jälkeen, ja tämä ylimääräinen sokeri menee rasvasoluihin. Nyt seuraa käsiä: söit – haima tuotti insuliinia – solujen ruokinta alkoi – jäljellä oleva sokeri meni rasvaan. Ja kaikki on loogista. Joku saattaa sanoa, aha! Joten meidän täytyy vain syödä vähemmän, jotta insuliini ei muuttaisi ylimääräistä sokeria rasvaksi! Mutta ongelma ei ole aivan siinä. Ongelma on kuusi kertaa päivässä syöminen kaikenlaisella roskaruoalla.

Muistatko, että sanoin insuliinin tuotannon johtuvan mistä tahansa ruoan määrästä ja sen esiintyminen veressä toimii signaalina solujen ruokkimiseen?

Niinpä kuusi kertaa päivässä tapahtuva ruokailu nostaa sen määrän veressä mielettömiin mittasuhteisiin. Syömällä näin usein päivän aikana, insuliini on jatkuvasti läsnä veressä. Kehon solut eivät enää reagoi yhtä voimakkaasti sen läsnäoloon. Jotta ne voisivat syödä, niille tarvitaan nyt ERITTÄIN korkea insuliinitaso, jotta ne huomaisivat sen jotenkin. Tätä solujen tilaa kutsutaan insuliiniresistenssiksi.

Usein tapahtuva syöminen – insuliini on jatkuvasti läsnä veressä – solut eivät enää kiinnitä siihen huomiota – veressä oleva sokeri, jota solut eivät ole syöneet, on jonnekin sijoitettava. Minne? Rasvasoluihin. Ympyrä sulkeutui.

Käytännössä näin kehon solut näkevät nälkää. Muuten, tästä johtuu yleinen heikkous elimistössä.

Voisin kirjoittaa paljon lisää verensokerin vaihteluista ja kaliumin puutteesta ja rasvaisesta maksasta ja muista asioista, mutta mielestäni tavalliselle lukijalle riittää, että olen osoittanut asian ytimen ensimmäisessä osassa kirjaa. Minulla ei ole aikomusta puida tyhjää tai kuormittaa teitä jotenkin. Toivottavasti onnistuin välittämään pääajatuksen.

Selvitettyäni tämän kysymyksen, korjasin elämäntapaani ja ruokavaliotani, ja tulos ei antanut odottaa itseään. Kuukauden aikana onnistuin pudottamaan noin seitsemän kiloa ylimääräistä painoa ilman käsipainoja, ilman polkupyörää ja ilman nälkää. Mielestäni tämä on erinomainen tulos.

Luku 3. Ensimmäisen osan yhteenveto

Kaikki, mitä olen aiemmin kuvannut, on henkilökohtainen kokemukseni. Tyhmät oppivat omista virheistään, viisaat muiden. Vaikka kuinka voi syyttää itseään siitä, että ympärillä on niin paljon disinformaatiota? Jos jopa ravitsemusterapeutit sanovat: laske kalorit ja syö kaurapuuroa paastolihaa. Se ei toimi niin.

Toisessa osassa kirjaa kerron, mitä kaikella tällä tehdä ja miten laihtua ilman mitään ravitsemusterapeutteja ja valmentajia.

Siinä on tuoteluettelo ohjeineen, mitä voi syödä ja mitä ei. Kuinka välttää jatkuvaa nälkää ja kuinka alkaa polttaa omaa rasvaa ilman fyysisiä harjoituksia.

Lisään myös erilaisia reseptejä, älä ajattele, että laihtumiseen täytyy syödä mautonta ruokaa, kaikki on päinvastoin. Siinä on jopa resepti pizzalle, mutta terveelliselle 🙂

Lisäksi, mukavuutesi vuoksi, toisessa osassa kirjaa on laadittu yksityiskohtainen ruokavaliosuunnitelma jokaiselle päivälle.

Toisesta osasta voi tutustua kirjan täydellisessä versiossa.